© Pixabay Kyähän se näin on, että naisoletetulla ihmisellä pitää olla aina jotain valitettavaa. Moni on tässä mun neljän pikselivuoden aikana varmasti huomannut, etten tunnu koskaan olevan täysin tyytyväinen omaan harrastustyyliini. Kun saan yhden asian itseäni miellyttävään muotoon niin löydän seuraavan epäkohdan, viimeisimpänä nuo edellisessä postauksessa mainitut ikääntymisen vapauttaminen ja kilpailemisen rajaaminen hevosen koulutustason mukaan tiettyihin maihin. Yleensä tavoitteena on rakentaa jonkinlaista realismia omaan harrastamiseen; en halua kiiltokuvia vaan haasteita, jotta homma pysyy mielenkiintoisena. Viime aikoina olen kipuillut jonkin verran hevosteni koulutustasojen kanssa. Tämä onkin siitä hauska aihe, että kun sitä IRL-tuntumaa hevosmaailmaan ei juurikaan ole, niin pohjatietoni asian suhteen ovat lähinnä mutua, vaikka olenkin melko paljon pyrkinyt myös aiheista ja niiden vierestä itseäni valistamaan googlettaen ja kysellen. Tässä tekstissä liipataan taas mahdoll