#4 Eniten virtuaalivituttaa: kuvat

 

© VV

Kun on toista päivää ja ties monettakohan tuntia pyöritellyt ponien kuvia ja yrittänyt saada niitä mätsäämään tiettyyn virtuaaliseen yksilöön, alkaa vituttaa. Iskee epätoivo. Saanko mä ikinä tästä valmista saati mieleistä? 

Mulla on valehtelematta sadoilla euroilla ostettuja kuvia, kuvaluvat pariin todella laajaan galleriaan ja siihen päälle joitamat kuvaluvat sekä ne kaikki vapaasti kopioitavat joita on netti pullollaan. Vaan ku ei. Kyllä on tullut heitettyä useampia kaikin puolin muuten inspaavia ja kivoja hevosaihioita roskiin ihan vaan ja ainoastaan siitä syystä kun ei niitä helkutin kuvia ole sitten itkemälläkään löytynyt. Ihan erityisen paljon se keljuttaa silloin kun vaihtoehdoissa on useampikin "ihan hyvä", mutta se jokin jää puuttumaan. Mä tunnen itteni sen verran hyvin ja sama kuvio on nähty omassa virtuaalihistoriassa useampaan otteeseen, että niihin "ihan hyviin" kuviin päätyminen tarkoittaa aika isolla todennäköisyydellä täydellistä inspiskuolemaa kyseiseen hevoseen. 

☝ Ylhäällä on malliesimerkki eräästä ostamastani kuvasta. Kyseinen irl-hevonen on Kulmalan Taika, jonka voin ihan heittämällä sanoa olevan yksi itselleni mieluisimmista suomenhevosista ulkonäön osalta. Myös objektiivisesti tarkastellen, vaikka en rakenteesta paljoa ymmärrä, kyseinen ori on hyvännäköinen; KTK-palkinto ja näyttelymenestys eivät ole tällä kuvalla ongelma. Lisäksi kuva on laadukas. Kuvakulma ja asento on hyvä eikä se ole suttuinen. Kaikin puolin siis oikein edustuksellinen räpsy hienosta hevosesta. 

Minä en kuitenkaan kyseisistä kuvista tykkää. Olen käyttänyt niitä kerran omalla hevosellani ja inspiraationi kyseiseen yksilöön lopahti hyvin nopeasti, tämä, sanoisin, noin 90% juuri kuvien takia. Hauskaa tässä on se, että kirjaimellisesti ainoa asia joka mua tässä kyseisessä kuvassa häiritsee on se, ettei hevosen silmiä näy. Tilanteen melko varmasti pelastaisi kiva pääkuva tai muu, jollainen multa kyllä löytyy, mutta kah! Siinäkin on tukka silmillä. 

Niin että kun tällaisen mitättömän tuntuisen asian takia joudut sanomaan ei ei ja hei hei niille muuten täysin passeleille fotoille, niin kyllä se pistää mielen vähän matalaksi. 

Mitkä sitten on mulle hyvät kuvat? En ihan aidosti osaa sanoa. Niistä kuvista täytyy vain henkiä jotain juuri siitä hevosesta jolle niitä olen mallaamassa. Se on oikeastaan ainoa kriteeri ja valikoiman ollessa rajattu ei niitä täydellisen sopivia kuvia yksinkertaisesti aina löydy. 

Helpommin muotoiltavissa on se, mistä asioista en kuvissa pidä, ja tässä niistä pieni lista. 

• Harjas silmillä tulikin jo mainittua. Nää menettelee siinä tapauksessa, että löytyy kaveriksi kuva jossa hevosen ilme näkyy. Jostain syystä esimerkiksi shetlanninponeilla tää ei niin paljoa häiritse ja joskus tietty persoona tai asenne voi välittyä vaikka se tukka repsottaisikin pitkin naamaa, eli loppukädessä riippunee jälleen siitä miten hyvin kyseiset kuvat istuvat tietylle hevoselle. 
• Ilmeettömyys / persoonattomuus. Tätä onkin vaikeampi sanoiksi pukea, mutta esimerkiksi useimmat puoliveristen "pönötyskuvat" on mun mielestä todella persoonattomia. Heitetään esimerkiksi tälle hevoselle käyttämäni kuvat. Nämä olisivat mulle täysi turn-off ilman tuota tietoboxin viereenkin liittämääni kuvaa - se on galleriasta ainoa jossa näen kyseisen hevosen ja nuo muut ovat aika "tyhjiä". Myös sellainen tylsä/tyhjä katse, niin kuin esimerkiksi tällä, jättää aika kylmäksi. 
• Pelkät liikekuvat on myös sellainen asia jota mulla harvemmin näkee, erityisesti ratsastuskuvat. Iso syy on toki se, että jalostuskäyttö mun talleilla perustuu vahvasti kantakirjaukseen, joten rakennekuvat on must have. Tykkään myös näyttelyistä. Näitäkin painavampi seikka on kuitenkin edelliseen kohtaan viitaten se, että törmään todella harvoin sellaisiin ratsastus-/ajokuviin joissa hevosen persoona välittyy. Tyhjä katse, en tykkää. Ja tämä tosiaan koskien lähes ainoastaan näitä ns. käyttökuvia, koska samaa ongelmaa en ole kohdannut niissä tapauksissa joissa hevosta talutetaan tai se juoksee irti. Mikä lie taika tässäkin.
• Laatu, luonnollisesti, vaikuttaa myös valintaprosessiin, vaikkei ehkä niin paljon kuin edellä mainitut. Suttuisesta kuvasta yksityiskohdat, kuten se ilme, eivät välity niin hyvin ja kyllähän se nyt vaan yleisesti ottaen koskee silmiin jos kuvausvälineenä on selvästikin käytetty perunaa. Kuvakulma, mahdolliset esteet kohteen edessä (myös kirjaimellisesti, useimmat esteratsastus- ja irtohypytyskuvat on ihan perseestä) ja hevosen asento ovat mulle myös mielestäni laatutekijöitä, jotka vaikuttavat jossain määrin, mutta harvoin ratkaisevasti. 
• Rakenne on myös vähän semmonen henkimaailman juttu mulle. Onko se rakenne hyvä vai huono ei kiinnosta mua pätkääkään, mutta erityisesti roturisteytyksillä sitä hevosen tyyppiä tulee ainakin jossain määrin peilattua vanhempiin. Tuntuisi hassulta jos vaikkapa kahdesta hyvin hyvin jäntevästä ponista syntyisi silakka. 
• Vesileimat, lähinnä suuret ja kuvan keskelle sijoitetut sellaiset ovat täysi turn-off. 
• Viimeisenä, muttei ehkä vähäisimpänä, vihreys. En tiedä miksi, kyseinen väri vaan näyttää omaan silmään rumalle valokuvissa. Ei kaikissa, mutta useimmissa. Se sävy on oikeastaan tässä se merkittävä seikka; tämä ei häiritse, tämä pistää jo itkettämään. (huom. en tässä arvostele milläänlailla kuvien ottajia, vikahan on selvästikin ihan mulla omassa päässä)

Onko teillä asioita jotka laittavat ehdottomasti hylkäämään tietyt kuvat? 

Oletteko tarkkoja siitä, että tietyn hevosen kuvista välittyy juuri sen persoona? 

Vaikuttavatko kuvat teillä esimerkiksi jalostusvalintoihin? 

Tää menee nyt jatkamaan itkemistä erään ratsuponitamman kanssa. 🙈