Kilpaileminen virtuaalimaailmassa

 

© scirlin

Mulla on viha-rakkaus suhde kilpailemiseen. Se on toisaalta harrastuksen kulmakivi, luonnollisesti kun tolskaa pääasiassa kisahevosten kanssa. Usein kuitenkin tuntuu, että se vie ajan kaikelta muulta mitä virtuaalihevosiin omassa täydellisessä maailmassa haluaisi liittää. Varsinkin nyt kun tässä aikuisessa sekametelielämässä koneella olemiselle jää aikaa joku kusinen kaksi tuntia silloin tällöin, hurahtaa kyseinen aika hyvin äkkiä kisalistojen kanssa pelaamiseen ja kisailmoittautumisiin. 

Tähän voisi toki liittää taustalle ainakin TikTokista tunnetun värssyn "it's me, hi, I'm the problem, it's me". Kikkoja ja tapoja kilpailemisen helpottamiseksi on, ehkä yksinkertaisimpana niistä porrastetut. Minä kuitenkin satun rakastamaan perinteisien kisojen muotoonlaittamista. Ihan oikeasti, harva asia tässä virtuaaliheppailussa tuottaa mulle niin paljon mielihyvää ja harmoniaa kuin sijoitusten kerääminen hevosten sivuille. Parasta. Vastapainona mä kuitenkin vihaan perinteisiin kisoihin osallistumista. Se sähköpostirumba on mulle kuin joku henkilökohtainen taso helvetissä ja pakollinen paha. Hyi ja yäk. 

Luvassa siis vähän randomia ajatusvirtaa eri kilpailumalleihin liittyen, koittakaa kestää. 

Perinteiset kilpailut

Perinteiset kilpailut ovat, noh, se "perinteinen" kilpailumuoto virtuaalimaailmassa sieltä jostain noin kivikaudelta lähtien. En tiedä missä vaiheessa porrastetut on luotu VRL: alaisuuteen, mutta silloin kun aloitin harrastusta 2017, olivat perinteiset mielestäni selvästi suositumpia. En osaa sanoa onko kilpailuja yleisesti ottaen nykyisin vähemmän - ehkä on - mutta olen ollut huomaavinani melkoisen notkahduksen perinteisten kisojen määrässä ihan tässä vuoden sisään. Mene ja tiedä ovatko ihmiset sitten siirtyneet enemmissä määrin helpompien porrastettujen kilpailuiden pariin vai onko kyseessä vain hiljaisempi kausi. 

Perinteiset kilpailut vaativat enemmän niin kilpailun järjestäjältä kuin osallistujaltakin. Kilpailuille täytyy tehdä kutsusivu ja koska tyypillisesti kisoja järjestetään noin 10-30 kappaleen ryppäissä, täytyy kutsusivujakin olla vastaava määrä, ja näille kaikille saat sitten naputella hakemukset VRL:oon yksi kerrallaan. Tuloksetkin arvotaan itse (onneksi ainakin osalla arvontakoneista saa tuotettua tulokset haluamaansa määrään luokkia) ja ne täytyy lisäillä kukin omille kutsusivuilleen. Eikä siinä vielä kaikki! Ne hiton tulokset pitää myös syöttää sinne VRL:oon, jälleen kutsu kerrallaan. Joskus kun olin reipas ja ahkera, järjestelin perinteisiä kisoja jonkin verran, mutta varsinkin tulosten lähettäminen on mielestäni niin syöpäistä hommaa, etten ole jaksanut siihen enää ryhtyä. 

Verrattuna järjestämiseen on osallistujan osuus toki helpompi; lähetät sähköpostilla osallistumisesi ja tulosten tullessa otat sijoitukset ylös. En olekkaan ihan varma mikä mua niin kovasti siinä ilmoittautumisessa riivaa. 

Ehkä se kisalistan selaaminen on yksi asia; pompit välilehdeltä toiselle ja poimit hevosia sieltä täältä. Oon yrittänyt tehdä listan itselleni mahdollisimman helpoksi, mutta silti se on vaikea; taas ongelma olen minä mulla kun on Kuunokan listassa myös ratsastajat ja välillä niitä joutuu vaihtelemaankin. Siinä sivussa yrität vähän tuijottaa hevosten ikiäkin, ettet tunge sitä nelivuotiasta jonnekin GP luokkaan - tämäkin mun oma ongelma. 

Sähköpostin kanssa pelaaminen, siinä on taas yksi välilehti lisää. Jostain syystä mua kiukuttaa ihan kamalasti etsiä kutsusivulta ilmoittautumiseen vaadittavia tietoja. Joidenkin järjestäjien kutsuja on tullut katseltua niin monasti, että ne löytää melko äkkiä ulkomuistista (ootte aktiivisia, kiitos ♥), mutta välillä saa taas syynätä kissojen, koirien ja anoppien kanssa jotta mistähän löytyisi sähköpostiosoite ja haluttu otsikko. Jos sähköpostiosoitetta ei ole linkitetty, vituttaa. Jos sen paikalle on kirjoitettu "vastuu henkilön sähköpostiosoitteeseen", vituttaa. Jos se on linkitetty, mutta korvattu @-merkki jollakin miukumauku liibalaaba ät roskalla, vituttaa. Tiedän, että nämä on pieniä juttuja, mutta minkäs teet jos ne ärsyttää. 

Perinteiset siis ovat ajatukseltaan se yksinkertaisin tapa kilpailla, mutta syövät enemmän aikaa ja vaivaa kuin porrastetut. 

Porrastetut kilpailut

Edellä mainitut mielipahat olisivat lähes täysin ohitettavissa siirtymällä porrastettuihin kilpailuihin. Osittain olen näin tehnytkin; tällä hetkellä kolme neljästä tallistani pyörii joko kokonaan tai valtaosin porrastettujen voimalla. Syy on puhtaasti ajan käyttö. Halusin harrastukselta muutakin kuin pyöritellä kisailmoittautumisia ja kerätä sijoituksia. Tarkoitus oli pitää ns. "elävämmät" tai tarinallisemmat Elvensby ja Kuunokka perinteisissä kilpailuissa, mutta hiljattain siirsin Elvensbynkin elikot porrastettuihin, ihan siitä syystä, että jäisi aikaa muulle. Mielestäni sijoituslistat on (hyvin muotoiltuina) kiva visuaalinen lisä hevosen sivuille, mutta aika huono on luoda sitten muuta sisältöä jos tunnit ei riitä. 

Niille joille porrastetut eivät ole tuttu harrastusmuoto; kilpaileminen kerryttää hevoselle ominaisuuspisteitä ja näiden ominaisuuspisteiden perusteella hevosen kilpailutaso nousee. Tätä voisi verrata oikeaan elämään, jossa kerryttämällä hevosen osaamista, fysiikkaa ja kokemusta sen taitotaso kohoaa. Aloitat helposta ja työskentelet tiesi ylös päin. 

Sen lisäksi, että porrastetut ovat motivoiva ja reaalimaailmaa jäljittelevä tapa kilpailla, ovat ne myös helppoja niin järjestäjän kuin osallistujankin kannalta. VRL luo kutsun automaattisesti järjestäjän antamien tietojen mukaan. Myös osallistuminen tapahtuu liiton kautta, joten ne lisätään luokkiin automaattisesti ja kilpailupäivänä laitos arpoo tuloksetkin itsenäisesti. Osallistumista varten on olemassa automaattisesti päivittyvät listat hevosista tasoineen, josta vain heivaat haluamasi kopukat kutsun lomakkeeseen ja sillä hyvä. Niin, ja porrastettujen ajankohtaisen tilanteen saa päivittymään automaattisesti hevosen sivuille rajapintaa käyttäen. Helppoa ku heinän teko! 

Omat ongelmansa on porrastetuissakin. Mun oma henkilökohtainen ykkösongelma onkin jopa liiallinen helppous. Mulle ne kisalistoilla olevat "aktiiviset" hevoset ovat ikään kuin jatkuvasti mielenpäällä ja silloin on hyvä mieli, se toinen vaihtoehto on nimittäin hienoinen huono omatunto kun tajuat täydellisesti unohtaneesi jonkun hevosen X olemassa olon koska sillä ei ole kisattu sitten Jessen ylösnousemuksen. Porrastetuissa ne listalla olevat hevoset kuitenkin häviävät sieltä aika sukkelaan mikäli kisaa yhtään aktiivisemmin ja jos hevoset ovat pääsääntöisesti sellaista alempaa tasoa, niillä kun tulevat vaaditut pisteet täyteen nopeammin. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Jatketaan henkilökohtaisilla ongelmilla. Iät. Porrastetut vaativat hevosten iät (kisaamisen voi aloittaa 3-vuotiaana ja 8-vuotiaana saa kilpailla kaikkia tasoja) ja ne voi kahdeksaan vuoteen asti syöttää vaikka rekisteröinnin yhteydessä. Tai milloin vaan. Mutta kun ikääntyminen itsessään on mallia "milloin vaan",  tulee pieni ongelma, koska ne iät täytyisi käydä päivittelemässä sinne siihen kahdeksaan vuoteen asti jokaisen ikääntymisen yhteydessä. Porrastetut ja vapaasti ikääntyvät hepat ei siis ole hyvä. 

Toinen juttu, mikä mua henkilökohtaisesti jonkin verran risoo, on se, että kilpailulistoilla näkyy vain kilpailutaso, ei koulutustaso. Nykyään en Rushockin ja Jeilin elukoiden kanssa jaksa asiaa miettiä ellen muista ulkoa tietyn hevosen koulutustasoa, mutta noin yleisesti ottaen se on vähän perseestä miettiä ja tarkistella, että riittääköhän tällä hevosella nyt taso tuohon luokkaan. Useimmille porrastettuja harrastaville tämä ei toki tunnu olevan ongelma, mutta itseäni se häiritsee, enkä ymmärrä miksi tasot on ylipäätään rakennettu niin, että ne mahdollistavat ns. liian korkealla koulutustasolla kilpailemisen. 

Yleisemmin harmaita hiuksia taitavat aiheuttaa ajoittain hieman epäselkeät säännöt esimerkiksi pisteiden kertymisen suhteen. Useammassa lajissa kilpailevat hevoset ovat porrastetuissa hankalia, toisiinsa vaikuttavista lajeista saa nimittäin miinuspisteitä laatuarvosteluissa, joskus melko tuntuvastikin. Jossakin määrin tämän sudenkuopan voi kiertää, mutta vähän kikkailua se ilmeisesti vaatii, minua se ei häiritse enkä jaksa kikkailla. Tässä on kuitenkin sellainen harmaa alue, kuin hevoset joille on kertynyt ominaisuuspisteitä johonkin vaikuttavaan lajiin vanhemmilta ja / tai toista lajia kisaamalla; myös tällöin pistelaskuri tekee vähennyksen, vaikkei kopukka olisi pieraissutkaan kyseisen kilpailulajin suuntaan. Olen myös törmännyt ainakin kerran tai kaksi hevoseen joka on kilpaillut useammassa vaikuttavassa lajissa, mutta saanut miinuksia vain yhdestä. Hmm? 

Rinnakkaislajien miinuspisteet saa kierrettyäkin, nimittäin siinä missä perinteisistä kilpailuissa hevosella ei saa olla sijoituksia koulutustasoaan korkeammalta, on ns. ylikisaaminen porrastetuissa ihan sallittua. Omasta mielestäni tämä on hieman epäreilua niille jotka haluavat harrastaa "sääntöjen mukaan", mutta lienee taas lajia kun vika on vain meikäläisen päässä.

Toinen juttu on myös sellainen etten tiedä onko se tarkoituksella niin kuin on vai jonkinlainen ajatuskatko, nimittäin ainakin osa ns. pikkuluokista ovat kilpailulistoilla tasoa 1, mutta pistelaskurissa tasoa 2. Tällöin ei luonnollisesti sillä 1 tason täyteen kilpailleella ponilla täysiä pisteitä heru. Tämä voi olla ihan tarkoituksellinenkin juttu, mene ja tiedä, mutta mikäli näin on niin tästäkin olisi varmasti ihan hyvä olla maininta jossain kohtaa VRL:on sivuilla.

Ja edelleen; tyyppikohtaiset minimitasot. Olettaisin, että nämä ovat olemassa tasoituksen vuoksi, sijoitusten kerääminen kun on ymmärrettävästi hitaampaa ja työläämpää perinteisissä kilpailuissa mikäli hevonen on koulutustasoltaan heikompi. Esimerkiksi helppo B tasoinen hevonen saa verrattain nopeasti kerättyä vaaditut ominaisuuspisteensä täyteen, mutta perinteisten puolella niitä sijoituksia on edelleen kerättävä se 40 kappaletta. Ymmärrettävää, vaikka itse miettisinkin sitä onko kyseisen tasoinen hevonen realistisesti täysien pisteiden arvoinen olipa harrastusmuoto kumpi tahansa. Kyseenalaistan myös ovatko nämä pisteiden alennukset muistissa kaikilla tuomareilla, olen nimittäin mielestäni havainnut ettei niitä ole aina tehty. 

Yleisesti porrastettujen ongelmakohdat siis koskevat laatuarvostelutavoitteisia hevosia ja useimmat niistä voi kiertää tavalla tai toisella, tai olla välittämättä niistä. 

Kuinka te kilpailette? Ovatko porrastetut vieneet mukanaan helppoudellaan vai pysyttelettekö perinteisten kisojen parissa? Kilpailetteko laatuarvostelutavoitteisesti vai omaksi iloksi? 

Melko usein näkee foorumilla kysymyksiä porrastettujen sääntöihin liittyen, mikä pistää miettimään ovatko ne ilmaistu VRL:on sivuilla tarpeeksi selkeästi eikä ihan varmaa tietoa ole löytynyt kyselyistä huolimatta. 

Entäs teidän murheet virtuaaliseen kilpailumaailmaan liittyen? Tai parhaat niksit kilpailemisen helpottamiseksi?