Laatuarvostelut vol. 2

©  Pixabay

Jatkoa aiemmalle Laatuarvostelut vol. 1 -julkaisulle, jossa käsiteltiin rakenne-, luonne- ja kilpailuosiot. Jos siis haluat lukea lisää tyhjänpäiväistä napisemista, niin jatka toki tästä. 

Sukupisteet - tai no, vanhemmat

Tämä on hevosen omien kilpailupisteiden ohella melko selkeä, laskennallinen juttu. Kilpailleista vanhemmista saat pisteitä, laatuarvostelluista muutaman pojon enemmän. Suvuttomat (evm-, tuonti, miten haluaakaan kutsua) arvostellaan sukuselvityksestä. Simppeliä. 

Mie myös ymmärrän miksi tämä(kin) osio on haluttu pitää hyvin suoraviivaisena; helppous. Lasket sijoitukset tai syötät rekkarin ominaisuuspistelaskuriin, boom, sulla on pisteet. Pakko kuitenkin taas pureutua hieman niihin laatikon ulkopuolelle jääviin asioihin ja sen lisäksi tässä kohtaa todeta, että puhun näistä ihan mututuntumalta, en siis pyöri sen enempää hevosten saati hevosjalostuksenkaan parissa IRL millään muotoa. 

(Laji)laatuarvostelut ottavat huomioon vain hevosen vanhemmat ja vain niiden kilpailumenestyksen. Miksi? Jos olen tulkinnut oikein, niin IRL hyvin usein hevosen laatua ja arvoa määrittelee myös vähintäänkin niiden isovanhemmat. On tämä ainakin useimmissa laatiksissa otettu toki huomioon ja pisteitä saa myös muista palkituista sukulaisista, tosin ne ovat yleensä lisäpisteitä eivätkä näin vaikuta sukupistepottiin tai sitten pistemäärä on hyvin vähäinen. Ja joo, lajilaatiksissa puhutaan nimenomaan hevosen vanhempien pisteistä, mutta mielestäni asiaa voisi katsoa ehkä vähän laajemminkin, ainakin niiden isovanhempien osalta, ne kun tulee yleensä sisällyttää myös sukuselvitykseen silloin kun sellainen vaaditaan, joten ajattelisin, että painoarvoa voisi hyvinkin lisätä myös sinne.

Toinen juttu on tuo ainoastaan kilpailumenestykseen painottuminen. Itse näkisin, että hevosen vanhempi voi olla arvokas ja laadukas vaikka vain periyttäjänä. Ehkä sitä syystä X ei ole koulutettu kovin pitkälle tai kisattu, mutta se on saattanut silti saada huippuvarsoja, jonka voisi helposti URL toteuttaa vaikka jalostusarvostelujen pohjalta, mutta jostain syystä tätä ei olla otettu huomioon. Itse olin aikeissa viedä tähän perustuen shetlanninponien rotulaatuarvostelussa kyseistä ajatusta eteenpäin, mutta kikkeliskokkelis, heitin hanskat tiskiin. 

Noiden kahden edellisen pointin välistä sellainen huomio vielä, jota olen pitkästi ihmetellyt ja naureskellut, että kuitenkaan sillä vanhempien tasolla ei näytä olevan merkitystä vaikka kilpailumenestykseen panostetaankin. No, ainahan se kahden helppo C:tä kisanneen puokin rakkauden hedelmä saattaa yllättää ja kisata GP-tasolla, mutta.. eh? 

Jälkeläiset = murheenkryyni

En tiedä milloin taistelu jälkeläispisteiden suhteen alkoi, mutta muistan sen elävästi niiltä ajoilta kun itse aloitin virtuaalitalleilun. Monet rotulaatikset eivät edes (enää?) jakele jälkeläispisteitä ja lajialaatiksissakin on tehty myönnytyksiä niin, että tällä hetkellä kaikissa(?) vaaditaan vain yksi täysille pisteille kilpailtu jälkeläinen. 

Kuten tuolta pari kappaletta aiempaa käynee ilmi, itse kuulun siihen porukkaan joka kuitenkin arvottaa jälkeläisiä tätä enemmän. Ymmärrän sen, että hevosta arvostellaan omana itsenään, mutta jos puhutaan laadukkaasta yksilöstä (katsottiinpa tätä rodun tai painotuslajin kautta, itse näen nämä hyvinkin erillisinä asioina) niin lähisukulaiset, mukaan lukien jälkeläiset, ovat melko olennainen osa sitä. Mikä sen hevosen laatu on jos se periyttää paskaa? 

Miten määrittelet paskan, siinäpä vasta pulma. 

Varsinkaan jos sitäkään ei ole, mistä päästään ruuniin ja siihen, että mielestäni ne ovat aivan yhtä oikeutettuja hyviin laatuarvostelupalkintoihin ilman sitä jälkikasvua. Virtuaalimaailmassa toki melko vähän ruunia on, mutta asiaa ei ainakaan auta se, että olkoon miten hyviä tahansa, niiltä jää se noin 20 pistettä laatuarvosteluissa saamatta sikäli mikäli omistajalta tällainen tavoite löytyy. Vaikka useimpien agenda ajaessa jälkeläispisteitä alemmas taisi olla se, että nykyisillä varsamäärillä ja aktiivisuudella kahden kilpailleen jälkeläisen saaminen oli vain liian iso ponnistus, niin ruunien ja muiden kokonaan varsattomien hevosten kannalta jälkeläisten jättäminen laatuarvostelupisteytyksestä olisi vain hyvä juttu. Ruunien kannalta sen myös ymmärrän, muiden en niinkään, ellei asialle ole joku perustelu. Itse kun vallan monasti havahdun ihmettelemään miten jollakin kaakilla on puolenkymmentä varsaa kun itselläni ei edes ole siitä yhtäkään. 

Voipahan siis sanoa, että tämä jälkeläishomma jakaa itseäni kahtia. Toisaalta ajattelen, että ne ovat olennainen osa hevosen laatua, toisaalta hevonen voi olla laadukas myös ilman niitä. Pyörittäessäni SHLA:ta ratkaisinkin asian niin, että varsat sisältyvät sukupisteisiin, mikä oli mielestäni kaikkia osapuolia palveleva toimintatapa. Mene ja tiedä sitten mitä ihmiset olivat siitä mieltä. 

Lisäpisteet

Lisäpisteistä mun on hyvin vaikea keksiä paljoakaan negatiivista, jos ei lasketa luonteista kirjoittamaani ranttia, ne kun lajilaatuarvosteluissa sisältyvät lisäpisteisiin. Ainakin käyttämissäni laatiksissa lisäpisteet ovat ihan järkeenkäypiä (eivät suoraan istu muihin kategorioihin) ja sopivasti pisteytettyjä. Toki mielestäni sukupisteet (pitkä suku / muiden sukulaisten palkinnot) ja jalostusarvostelut ehkä voisivat sopia sinne sukupisteosioon, ja rotulaatuarvosteluissa voisin nähdä myös näyttelymenestyksen kilpailupisteinä (ainakin sellaisilla roduilla joilla näyttelyt ovat vahva osa kulttuuria), mutta yleisesti ottaen lisäpisteet ovat kiva lisä, niin hevoselle yksilönä kuin pisteytykseenkin. 

Yhtä juttua en kyllä ymmärrä. Miksi "päiväkirjamerkinnäksi lasketaan myös muut kuin laatuarvostelulajin valmennukset mikäli valmennuksen yhteydessä selkeästi mainitaan että teksti on omistajan itsensä kirjoittama"? Aktiivisuutta kai se jonkun muunkin kirjoittama on, siinä missä päikkykin, vai? 

Rotulaatuarvostelut vs. lajilaatuarvostelut

Taisin jossain kohtaa mainita ajattelevani nämä hyvin eri asioina. Itsehän saatan käyttää hevoseni rotulaatiksissa, mutta jos kyseiset mielikuvituseläimet ovat jotain haista-paska-tasoa niin lajilaatikset jäävät väliin. Miksi? Mielestäni hevosen ei tarvitse olla huippusuorittaja ollakseen rotuisekseen laadukas. Eroja varmasti on; esimerkiksi jollakin kilpailemiseen jalostetulla rodulla näkisin asian ehkä eri tavalla, mutta "omista roduistani" en koe suomenhevosia, shetlanninponeja tai welshejä sellaisina joilla yksilön laadukkuus vaatisi kisatuloksia. Ulkomuoto, rotuleima ja luonne ovat siinä kohtaa itselleni jalustalla, vaikka en pelkillä niillä vielä katsoisi yksilöä I-palkinnon arvoiseksi. 

Rotulaatiksissa myös lajilaatiksia enemmän painottaisin suvun tärkeyttä, mikä onkin hauska, kun juuri useissa niistä on jälkeläiset jätetty arvostelusta pois. Nämä on näitä näkemyseroja.