Laatuarvostelut vol. 1 - koska ihan vitun varmasti mennään vielä kakkoseenkin

 

©  Pixabay

Oon jo tämän blogin alusta lähtien halunnut kirjoittaa laatuarvosteluista. En oo kuitenkaan kirjoittanut, koska mielipiteeni niistä pissii varmasti aika monenkin ihmisen aamupuuroon. Kyllä, käytän laatuarvosteluja itsekin, ja haluankin korostaa ja alleviivata ettei minulla ole mitään agendaa lähteä niitä muuttamaan sen enempää kuin arvostella niiden takana toimivia ihmisiä. Jos siis koet, että laatikset on sulle The Juttu tässä harrastuksessa ja arvelet ottavasi herkästi itseesi, niin jatka lukemista omalla vastuulla. 

Haluan myös sanoa jo nyt, että multa lähtee iso tsemppi ja kiitos kaikille erilaisten laitosten pyörittämisestä vastaaville henkilöille! Se ei oo helppo eikä kevyt homma, joten kaunein kiitos! 💜

Ajattelin lähteä palastelemaan aihetta osiokohtaisesti ja yleispätevästi (koska lähes kaikissa laatiksissa on samat osiot hehe), mutta ennen sitä ihan yleisesti mikä mua laatiksissa hiertää on se, että mielestäni ne ei arvioi hevosia vaan harrastajia. Ne on kuin koe koulussa; osaat ja teet tietyt jutut ja saat siitä numeron. Joillekin tää on varmaankin just se pointti; pääset näyttämään omat taitosi virtuaaliheppailussa jonkinlaisen meriitin kannustamana. Itse taas olen melko hevos- ja persoonalähtöinen harrastaja, joten tällainen kaavamaisuus oli itselleni aloittaessani suurehko pettymys. En halua hevoselle palkintoa X, koska olen itse viitsinyt kirjoittaa sille tekstejä ja teettää jälkeläisiä, vaan siksi koska se on ansainnut sen. 

Esimerkkinä, onko tällainen surkean luonteen ja sitäkin surkeamman kapasiteetin omaava ruunanrupukka laatuarvostelupalkinnon ansainnut? Ei? Mutta sellaisen se saa, viimeistään sitten kun sille viitsii raapustaa muutaman tyhjänpäiväisen päikkymerkinnän. Varsinainen laatuponi. 

Ehkä osasyy miksi koen jokseenkin vähänlaisesti kosketuspintaa laatuarvosteluihin on se, etten näe niille oikein kiinnekohtaa IRL-maailmaan. Onko sitä? Hevosten arvo perustuu käsittääkseni paljolti niiden suoriutumiseen nimekkäissä kilpailuissa ja/tai sukulaisten suorituksiin. Noh, kai siinä mielessä laatikset osuu ainakin osittain maaliin, mutta toisaalta kun sillä hiton puomiluokan kusipääponilla pääsee myös palkinnoille jos vaan haluaa, niin syö hieman pohjaa koko hommalta. 


Rakenne - mun poni on nätimpi ku sun

Rakennearvostelu on ehkä sellainen osa-alue josta minulla on kaikkein vähiten jupisemista. Mulle tekee järkeä, että se on pienemmässä roolissa lajilaatuarvosteluissa kuin (useimmissa) rotulaatiksissa, roduille kun on olemassa rotumääritelmät joihin arviointi oletusarvoisesti perustuu, mutta kuinka moni osaa kertoa mitkä ovat este- tai kouluhevoselle oleellisia rakenneominaisuuksia. En minä ainakaan. Tosin en ole varma perustuuko ko. kohta virtuaalihevosilla sitten liikekuviin ts. onko niitä vai eikö. Eikä niistäkään suoranaisesti voi (ehkä?) päätellä paljoa liikkeen laadusta, koska kyseessä on kuva yhdestä hetkestä, ihan turha siis halkoa hiuksia. 

Jos jotain niin vertaan rakenne-/liikearvostelua (myös KTK) ehkä koiranäyttelyihin ja ensinnäkin siihen, että aina se eläin ei esiinny niin kuin toivoisi, ja toisekseen siihen, että tuomarit ovat ihmisiä omine mielipiteineen. Jonkin verran olen nähnyt lähinnä kantakirjatilaisuuksiin liittyen nillitystä siitä, etteivät arvioinnit ole täysin yhdenmukaisia (saman hevosen / samoilla kuvilla). Tää on mulle ihan hitokseen iso kysymysmerkki. Ensinnäkin kun sillä palkintoluokalla ei ole minkään suhteen mitään merkitystä, varsinkaan nykyisin kun vanhempien tuloksella saa kantakirjakelpoisuuden vaikka molemmat olisivat kolmosia. Toisekseen, omasta mielestäni se on vain mukava lisä koko touhuun ettei kaikki mene aina saman kaavan mukaan. Ei ehkä niinkään väliä silloin jos mietitään saako hevonen esimerkiksi kantakirjaustilaisuudessa I- vai II-palkinnon, mutta silloin saako se palkintoa ollenkaan - ehkä se saakin sen seuraavalla kerralla? 

Luonne - tyhmästä päästä ei kärsi kukaan

Tästä heti perään osa-alue joka sieppaa mua ehkä eniten. Ja toisaalta jakaa myös oman mielipiteeni semmoisiin osasiin etten itekkään tiiä mikä ois hyvä. Noh, luonne on aikamoisen tärkeä osa hevosta. Paskalla luonteella luultavammin ei menesty 160cm esteradoilla ja gräänprix koulussa. Vaan katoppa kuule kun muotoilet sen paskan luonteen vaan sopivan kaunopuheiseks novelliks niin eiköhän täydet tai vähintäänkin hyvät pisteet irtova. Toki tämän osion ohjeistus ei edes kiertele sitä, että isohko painoarvo on kirjoittajan kyvyllä tuottaa sujuvaa tekstiä, eli arvio kohdistuu enemmälti omistajaan kuin hevoseen. 

Itse oon antanu huonolle luonteelle enemmän anteeksi rotu- kuin lajilaatiksissa, koska katson, että se hevonen voi olla tyypiltään ja rakenteeltaan ihan hyvä rotunsa edustaja vähän kehnommallakin luonteella, mutta ei sillä kyllä kouluratoja valloiteta, eikä rotulaatiksissakaan patsastella ykköstitteleillä, minun mielestäni. Koen myös vaikkapa ravi-/laukkahevosille enemmän vapauksia luonteessa kuin ratsuille. Kuitenkin, IMHO, näitä kaikkia arvioidaan hyvin pitkälti samojen lainalaisuuksien mukaan ja ne painottuvat ensin tekstin sujuvuuteen ja sisältöön, ja sitten vasta siihen onko hevonen hyväluontoinen vai ei. 

Tästä päästään myös aasin sillan kautta luonteen pituuteen. Lajilaatuarvostelujen pisteytyksessä lukee "suositus 250 sanaa" (pl. KERJL). En tiedä mistä tuo sanamäärä tulee, mutta lisäpisteitäkin tuomaroineena voin kertoa, että ei sillä ole merkitystä, kunhan siitä tekstistä käy ilmi oleellinen, suhteellisen sujuvasti ja realistisesti. Joku kolmen lauseen teksti ei tietenkään saa täysiä pisteitä, mutta ne täydet pisteet eivät ole myöskään liitännässä tuohon sanamäärään. Päin vastoin, henkilökohtaisesti lähes järjestelmällisesti ne +250 sanan romaanit on ihan hemmetin puuduttavaa luettavaa ja itse vähennän siitä hyvästä ihan huoletta pisteitä. Kai se on niin kun tuo sanamäärä nyt sattuu olemaan laatisten sivuilla niin se  yritetään sitten pakolla ylittää. Ei. EI. 

Taas on myös pakko mainita se, että hyväluontoinenkin hevonen voi käyttäytyä epäedullisesti huonoina päivinä ja huonompi luontoinen saattaa pitää ne pirun sarvet piilossa juuri silloin kun syytä olis, joten en näkisi huonona isommankaan vaihtelevuuden luonteiden arvioinnissa, ehkä jopa jonkin pienen arvonta osuuden (tyyliin +/- 5p). Tästä syystä itse SHLA:n arviointi kriteerejä aikoinaan uusiessani kirjoitin luonne kohtaan, että omat mieltymykset saavat näkyä; yksi tykkää ponista jolla on pilkettä silmäkulmassa ja toinen taas ei.

Kilpailumenestys - eli ookkonää ollu ahkera

Ihan puhdasta matematiikkaa; kisaat tämän ja tämän verran niin saat pisteitä. Itse asiassa rakennearvostelun ohella tää aiheuttaa mussa myös ihan vähiten mielipahaa. Jos hevonen on rotuunsa nähden alisuoriutuja niin se saa miinuspisteitä. Kaikkien ei tarvii olla täydellisiä! 

MUTTA. Mielestäni esimerkiksi helppo C-B tasoinen elikko ei ole I-palkinnon arvoinen kouluratsastuksessa, vaikka se rotuisekseen ja esimerkiksi rotulaatiksessa sen ansaitsisikin. Eikö tarkoitus ole kuitenkin arvioida hevosen laatua kyseisessä lajissa, ja vain lajissa, eli parhaat tulokset olisivat minun järkeni mukaan niille oikeasti lajissa hyville hevosille? KRJ-I palkittu pikkuponi tai suokki on mielestäni vitsi, ei millään pahalla. 

Itse myös harkitsin aikoinaan vahvasti näyttelyiden lisäämistä shetlanninponien laatuarvostelun kilpailuosioon, monilla suositummilla poniroduilla kun ne ovat ihan IRL aika iso osa harrastusta, etenkin ainakin Briteissä (toki siellä ns. näyttelytouhuun kuuluu myös käyttöluokat). Tää jäi ajatuksen tasolle, kun en jaksanut alkaa käymään sitä byrokratiaa läpi - eli kyselemään muiden mielipiteitä ja puolustamaan omaani - mutta ajatuksen tasolla mielestäni käy järkeen ja monipuolistaisi ponien rotulaatismahdollisuuksia.

* * *

Koska ihan vitun varmasti mennään sinne kakkoseen, niin jätämmä sukulaiset, lisäpisteet ja mitä näitä ny on seuraavaan osioon. Myös mielipiteet, joita tämä postaus mahdollisesti herättelee, huomioin sitten tulevaisuudessa, eikä niitä tarvitse pelätä esittää. Niin kuin olen todennut monesti aiemminkin, tämän lajin hienous on siinä, että jokainen saa harrastaa tavallaan ja ihan kaikille mielipiteille on varmasti tilaa.

Kommentit

  1. Todella hyvä kirjoitus ja hyvää pohdintaa! Allekirjoitan tämän tekstin kyllä itsekin, koska noinhan se on. Okei, minulla ei ole juurikaan muuta kosketuspintaa laatiksiin kuin ARJL, joka viissiin poikkeaa isompien lajien laatuarvosteluista jossain määrin, mutta perusperiaate on sielläkin sama.

    Yksi lajilaatisten ongelma on se, että ne yrittävät matkia YLAa. YLA oli aikanaan se ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota hevoseen kokonaisvaltaisesti ja siellä ei myös ollut väliä, oliko hevonen luonteeltaan millainen eikä ole vieläkään. YLAan, yleislaatuarvosteluun sellainen mielestäni sopii, koska se ei ole lajilaatis vaan yleislaatis. No, nykyään YLAlla ei ole juurikaan merkitystä useimmille harrastajille tai ainakin se on vain lajilaatisten "sivutuote", koska olettaisin, että jos hevonen pärjää jossakin lajilaatiksessa, saa se pisteitä myös YLAssa ja yhden palkinnon lisää rimpsuunsa.

    Toisaalta lajilaatiksilla on pointtinsa siinä, että jos ne alkaisivat vaatia oikeasti realistista kilpahevosen luonnekuvausta ja korkeita kilpailutasoja, niin kaikkien virtuaalihevosten luonnekuvaukset muuttuisivat täysin yhdenmukaisiksi: sellaisiksi, jolla saa mahdollisimman paljon pisteitä. Se olisi todella puuduttavaa lukemista, kun kaikki hevoset ovat ihan yhdestä puusta veistettyjä eikä niillä välttämättä olisi omaa persoonaa. Samoin se voisi aiheuttaa monelle ei-puoliverikasvattajalle ongelmia, jos niillä omilla poneilla tai suomenhevosilla saisikin enää vain maksimissaan säälikolmosia jostain KRJL:stä. Siinä mielessä lajilaatikset ovat liian suosittuja ja tärkeitä, että ne voisivat alkaa vaatia sitä sopivaa luonnetta, kapasiteettia tai kilpailutasoa. Kukaan tuskin haluaa 150-senttistä rataa hyppääviä shetlanninponeja nähdä edes virtuaalimaailmassa, mutta on ihan relevantti kysymys kyllä sekin, että jos shetikka hyppää 20 senttiä, niin minkä ihmeen esteratsastuksen laatuarvostelun mukaan se olisi mitenkään kummoinen esteponi, joka ansaitsisi "saavutuksistaan" jonkinlaisen palkinnon?

    Joten vastaus alun kysymykseen on ei, lajilaatiksilla ei ole todellakaan mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Tosin aika monessa muussakin asiassa virtuaalimaailma ei edes yritä feikata olevansa jotenkin realistinen (köh, sanoo yli 3000 hevosen omistaja).

    Jos minulle annettaisiin edes toviksi virtuaalimaailman itsevaltiaan oikeudet, minä tekisin YLAsta ainoan nykymuotoisen laatuarvostelun, siis sellaisen, jossa katsotaan rakenne, luonne, suku, varsat ja vähäisessä määrin kisaus (jonka ei tarvitsisi olla samasta lajista eikä välttämättä jaosten alaisissa kisoissa) ynnä muut jutut. Lajilaatuarvosteluista luopuisin kokonaan, mutta paljon kisatut hevoset saisivat jonkinlaisen palkinnon samaan tyyliin kuin VRMJ:ssä ja aikoinaan SPC:ssä. Jokaisesta kisasta saisi vaikka yhden pisteen ja jos sijoittuisi, saisi enemmän pisteitä. Sitten kun pisteitä olisi kasassa vaikka joku 300, siitä tulisi automaattisesti ERJ-II-palkittu hevonen. Ei tarvittaisi tuomareita eikä tilaisuuksia, palkinto vain päivittyisi hevosen VRL-profiiliin.

    Aion kirjoittaa tästä omaankin blogiin joskus kunhan saan asiat jotenkin päin hautumaan jonkinlaiseksi fiksuksi kokonaisuudeksi. Siihen voi mennä aikaa, koska nähän laatuarvostelu-aiheiset tekstit tuppaavat menemään aika pahaksi ränttäämiseksi, jolloin en pysty olemaan sanavalinnoissani neutraali.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti