Ajatuksia hevosmäärästä


Kohta kolmen vuoden virtuaaliurani varrella luultavasti jokunen on saattanut huomata minun olevan melko ahkera käyttämään Exceliä. Tämä on itse asiassa niitä juttuja, jotka mie opin juuri virtuaalitalleillessa - ennen tätä harrastusta olin aina ihan jumissa esimerkiksi siinä kohtaa kun Excelillä olisi pitänyt vääntää edes yksinkertaisia laskelmia koulussa. Yleensä kaikki tietotekninen tulee mulle aika luonnostaan, mutta tämän ohjelman olin valmis polkemaan suohon ja ampumaan perään singolla. Pääsin häthätään läpi pakollisista Excelin käytön aloittelijakursseista, niistäkin muistaakseni vain ja ainoastaan vieruskavereiden avustuksella. 

Imagine my surprise, kun aloin sitten jossai kohtaa väännellä kokeeksi jotain virtuaalilistauksia Exceliin ja noin parissa viikossa osasinkin jo tehdä ohjelmalla juttuja joita en ees tienny, että sillä voi tehdä. 

Tän postauksen pointti ei kuitenkaan oo Excel ja miten kätevä ohjelma se mun mielestä nykyään on, ja tää alun koukkaus historiaan kertookin lähinnä siitä, että kirjoittelen tällä kertaa ihan ajatuksen virtaa. Kävi nimittäin niin kuin mulle monesti käy, että olin tekemässä asiaa X, ja sain yhtäkkiä päähäni alkaa värkkäämään jotain täysin turhaa ja hemmetin aikaa vievää (jonka jatkona sain päähäni alkaa kirjoitamaan tätä postausta, että silleen). 

Saanko esitellä: kaavio mun tallieni hevosmääristä!



Kuten kuvasta näkyy, Jeili on mun eka talli. Se on itse asiassa perustettu joulukuussa 2017. Suunnitelmani oli lähteä liikkeelle hissuksiin. Toin itselleni muistaakseni viisi hevosta ja suhtauduin pienellä varauksella myyntihevosiin - ihan vain siltä varalta, jos tämä harrastus ei pidemmän päälle jaksakaan kiinnostaa niin ei tarvisisi säätää muiden kasvattien kanssa. Ja saisi toki rauhassa pienemmällä hevosmäärällä tutustua virtuaalimaailman metkuihin.

No mutta, mitenkäs se meni noin niinkun omasta mielestä? 
Olen näemmä shoppaillut noin kolmisenkymmentä hevosta siinä heti kuukauden-kahden sisään. Ja tuplannut sen seuraavan parin kuukauden aikana perustamalla uuden tallin, Rushock Bogin. Että semmoinen rauhallinen aloitus.

Lähinnä empiirisiin tutkimuksiini perustuen väitän, ettei tällainen käytösmalli ole suinkaan ainutlaatuista tai edes harvinaistan, päin vastoin, virtuaalitalleilijoita näytettäisiin suodun sangen notkeilla selkärangoilla. Uusiin talleihin liittyy usein myös tietynlainen piikki siihen heti alkuun. Kyse lienee alkuhuumasta, vähän kuin uudella lelulla tai puolisokandidaatilla. Yhtäkkiä sitä tuntee jaksavansa inspiroitua päivästä toiseen siihen yhteen juttuun ja kun pikseliponeista puhutaan, niin kappaskeppanaa, talliin onkin ilmestynyt tsiljoona elukkaa kuin taikaiskusta. 

En missään tapauksessa väitä, että näin käy kaikille, toisilla kun on jo ihan lähtökohtaisesti se harrastustyyli erilainen. En toki myöskään ole sen tarkemmin tutkinut tapahtuuko tällaisia piikkejä esim. tarinaharrastelijoilla, joilla tyypillisesti on pienempiä hevosmääriä kuin valtavirralla. Vastaava ilmiö voisi esiintyä esimerkiksi tekstipohjaisen sisällön tuottamisen helppoutena ja näin ollen runsaina päiväkirjamerkintöinä. Roolipelejä harrastaessani uudella hahmolla jaksoi paukuttaa tekstiä joidenkin viikkojen ajan joka päivä ja monta kertaa päivässä, ehkä tässäkin on sama juttu. 

Joka tapauksessa olin pahemman kerran järkyttynyt tuosta Jeilin hevospaisumuksesta. Heijastuu kuvaajasta toki sekin, miten paljon enemmän tarjontaa suomenhevosissa on verrattuna esimerkiksi noihin brittiponeihin. Siinä missä oma inspiraationi suomenhevosiin on laskenut, on niiden määrä siltikin noussut, vaikka toki alkua tasaisemmin, kun taas alusta asti kovasti inspanneet brittiponit ovat lisineet masentavan maltillisesti. 

Kuunokka tuli kuvioihin helmikuussa 2019 enkä suinkaan ostaa täräyttänyt sinne melkein neljääkymmentä hevosta kertalaakista, vaan valtaosa (noin 30) muutti sinne Jeilistä. Tästä mie oon ylpeä. Mitään räjähtävää hevosrynnäkköä ei ole tullut, vaikka osaltaan lienee kiittäminen sitä, että yritän pitää kiinni edes pienestä realistisuudesta. Muistuttamassa holtittoman hevosshoppailun vaaroista pyörii myös muutamia Jeilin aikaisia heräteostoksia jotka eivät inspiroi yhtään ja vain odottavat omia monttubileitään. 

Tuo pieni vihreä oksennus tuolla linjaston perillä on vähän sellainen, että sen olisi voinut jättää vaikka laittamattakin. Elvensby edustaa tätä mun järkishoppailupuolta ja vähän liiankin kanssa, mutta tässä takana on muitakin, tallista riippumattomia tekijöitä, jotka ovat hidastaneet hevosmääränkasvua. 


Mikä on sopiva määrä hevosia? 

Ei sellaista ole.

Jokainen harrastaja itse määrittää oman sopivan hevosmääränsä. Toisella se on yksi tai kaksi, toisella useita satoja. Iso vaikutus on myös harrastustyylillä. Aktiivinen kasvatustoiminta vaatii usein hieman enemmän volyymia, kun taas tarinapohjaiseen tekemiseen painottuvalla tallilla isompi hevosmäärä on haitaksi. 

Mun oma henkilökohtainen mukavuusalueeni hevosmäärän suhteen on ylittynyt aika roimasti. Viimeisimpien kuukausien aikana olen yrittänyt työstää tätä asiaa ja osittain syy tuon kaavion tekemiseen olikin se, että olisin toivonut tulosten jo näkyvän siinä. Vaan paskan vitut. Kasvu on kyllä selvästi tasaantunut, mutta kun sen ois vielä toivottavaa kääntyä laskuun. 

Käytännössä en tiedä mikä olisi mulle sellainen hyvä määrä hevosia. Mutulla heittäisin, että max 40-50 per talli, pois lukien Rushock jossa mitään ylärajaa ei ole. Yleisesti ottaen toivon hevosmäärän olevan sellainen, että se sallisi hieman säännöllisemmän tarinoimisen. Kyse ei ole ehkä niinkään ajasta (kilpailemiseen liittyviin toimiin kun sitä ei pääasiassa porrastettuja kisaavilla juurikaan mene) vaan nimenomaan siitä hevosten määrästä. Mun on hyvin hankala kuvitella arkea ja tiloja jossain viidenkymmenen hevosen tallilla, ei vain onnistu. Siihen se homma melko pitkälti kaatuu. Ai sulla on kotoisa maalaistalli Suomen jeesuskorvessa ja 80 hevosta? Joo ei.


Hevosmäärän hallinta - onko sitä? 

Se yleisin ongelma hevosmäärään liittyen tuntuu olevan se, että niitä on liikaa. Tää on aika tyypillinen foorumillakin kuultu fraasi. En ole siis yksin ongelmani kanssa, jee! 

Jos haluaa hillitä omaa hevosmääräänsä, täytyy luonnollisesti ostaa maltillisesti ja panostaa poistoihin. Helpommin sanottu kuin tehty? Joskus joo. Mä itse olen onneksi superkranttu hevosten suhteen, mutta kyllä minunkin hevoskatalogini näyttäis aika paljon paksummalta mikäli ostaisin kaiken minkä haluaisin. Yleensä mieleisenkin myyntihevosen kohdalla odottelen päivän-pari ennen tarjouksen tekemistä (usein pidempäänkin), koska toisinaan huomaan, että saatan jopa unohtaa koko konin siinä ajassa ja se on yleensä merkki siitä, ettei inspiskään olisi todennäköisesti kestänyt kovin pitkään. 

Toinen juttu on se, että pyrin nykyään kirjoittamaan hevosilleni luonteet ja jonkinlaista historianpätkää samalla kun teen sivut. Tämäkin mittaa mielenkiintoa siihen hevoseen. Jos teksti ei oikein lähdekään kulkemaan, voidaan sanoa, että melko suurella todennäköisyydellä hevonen menettää mielenkiintonsa jossain vaiheessa. Siinäpä sitten revit hiuksia päästäsi kun tallissa seisoo näitä kymmeniä eikä löydy edes sitä väkinäistä inspistä kirjoittaa jotain pikkupätkää, että saisi luovittua ne laatislupaukset läpi (joita en nykyään myöskään lupaile, sattuneesta syystä). 

Hevosten poistaminen on itse asiassa mulle hankalempi pykälä kuin ostolakkoilu. Alan olemaan siinä pisteessä kun iso osa niistä mun harrastukseni alkuhuumassa hankkimista hevosista tulevat vanhoiksi ja monet niistä ovat jo kaiken tehneet ja nähneet. Ja kohta ne pitäis tappaa. Tai nyt. Tai ei ikinä. Joku varmaan sanois, että eikö oo kiva nähdä ne sitten joskus tulevien sukupolvien taustalla. NO EI OO. Joillekin oon yrittäny tehdä varsoja, parille oon onnistunutkin saamaan mieleisen jälkeläisen, mutta pääasiassa ne pennut on olleet ihan persoonattomia paskoja. Että yritä siinä nyt sitten tappaa näitä. Mun mielikuvituksen kultamuruset nyyh. 

Ongelmahan voi muuten myös olla päinvastainen. Mulla on sekin. 

Joskus on tilanne, että niitä uusia hevosia tarvitsisi ihan oikeasti kipeästi, mutta tarjontaa ei vaan ole, tai sitten on, mutta ne ei kelpaa. Tähän mä en osaa sanoo muuta kuin, että ehkä olisi pieni riman madallus paikallaan? Tosin mä en tiiä miten omalla kohdallani se voi enää paljon matalampi olla, jos ainut kriteeri on nimi. Ehkä tämmöstä kranttupaskaa ei voi tässä asiassa auttaa. 


Ahistaako oma hevosmäärä?
Oletko saanut ongelmaa ratkottua, ja jos kyllä, miten? 

Kommentit

  1. Ionic on tietenkin ihan oma projektinsa hevosmäärän suhteen, on aina ollut, sillä Virginiahan sen perusti alunperin juuri siksi ettei halunnut rajoittaa itseään ja tekemisiään eikä siis hevosmääräänsäkään. Harvakseltaan noita tarkkoja lukumääriä lasketaan meillä, mutta varovaisenkin arvion mukaan pitkän matkaa toisella tuhannella mennään. Ehkä jopa kolmannella.

    Onko se sitten liikaa? Omasta mielestäni ei, sillä yllättävän jouheasti Ionicin kanssa elämä sujuu. Muutaman vuoden takainen idea siitä, että keskittyy yhteen rotuun kerralla on osoittautunut toimivaksi systeemiksi (siitä on blogissa ollut joltisestikin juttua) ja mikäs on puuhaillessa kun tallista löytyy useita kymmeniä kiinnostavia ja hienoja rotuja. Luonteitahan meidän hevosille ei kirjoiteta kuin joskus satunnaisesti ja sama koskee kisaamistakin. Ei tällä hevosmäärällä ole rahkeita enempään enkä minä semmoista kaipaakaan oikeastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin hienoa, että jokainen voi ja saa harrastaa sillä volyymilla joka on itselleen sopiva! Sitten on toki minunlaisiani joilla pysyminen siellä omalla mukavuusalueella on toisinaan hieman haastavaa ja hevosmäärät venyy nopeasti liiallisiksi.

      Ja vaikka harrastus olisikin esim. tekstisisällön tai kisaamisen osalta kevyempää, niin Ionicin kanssa tekemänne työ on kyllä ihailtavaa! Tykkään lujasti!

      Poista

Lähetä kommentti