Olisiko teillä hetki aikaa puhua jalostuksesta?
 |
| Kuva © rihaij / Pixabay |
Virtuaalihevosten jälkeläismäärä on asia, joka on hallinnut huomattavaa osaa meikäläisen aivokapasiteetista oikeastaan varmaan siitä asti kun tämän harrastuksen aloitin. Tai sanotaan vaikka näin, että se pisti aika nopeasti silmään eikä välttämättä hyvällä tavalla. Tää aihe sivuaa melko vahvasti omia ajatuksia ja toiveita siitä, millaista haluaisin virtuaalitalliharrastuksen(i) olevan - mä kuitenkin tupsahdin tähän joukkoon iloiseen suoraan vihkotallimaailmasta ja siellä ovat asiat tässäkin suhteessa kovin eritavalla.
Tässä kohtaa haluan korostaa, että mä puhun täysin omasta, noin kahden vuoden kokemuksestani. En ole tätä tekstiä varten tehnyt mitään erityistä taustatutkimusta, vaan mennään ihan sillä mutulla, joka on näiden vuosien aikana mulle jäänyt. Mä myös satun tietämään, että harrastajakunnasta löytyy asian tiimoilta mielipiteitä ja käytäntöjä laidasta laitaan, mutta mun kokemus perustuu siihen mitä ehkä jonkinlainen valtavirta (ainakin mun harrastamissani roduissa) tuntuu suosivan. Ja paino sanalla 'tuntuu', mähän en voi tietää mitä niissä ruudun takana olevissa päissä oikeasti pyörii.
Nostetaas siis virtuaalinen kattiparka pöydälle; mikä niissä isommissa jälkeläismäärissä oikein pelottaa?
Musta tuntuu, että virtuaalisessa valtavirrassa on vallalla sellainen 2-3 jälkeläisen malli. Monet tavoittelee sitä kahta oletettavasti laatuarvosteluja silmällä pitäen (ja kun sen aihepiirin keskusteluja on seurannut, niin se kaksikin tuntuu olevan liikaa) ja sitten kun mennään yli kolmen niin alkaa ahistaa. Joo, muakin alkaa ahistaa - nimittäin se, kun siinä kohtaa alkaa vähän jänskäämään ostaako kukaan isompaan sisarusparveen kuuluvaa varsaa!
Nopealla mutulla valtaosa virtuaalitalleista pohjaa toimintansa enemmän tai vähemmän kasvatukselle, joten tää tällainen ajatusmalli tuntuu entistä oudommalta. Siis onko teidän siitoshevoset niin paskoja, ettei niille halua isompaa roolia rodun jalostuksessa? (vitsi)
Vaikka aiheesta ei ole virtuaalipiireissä juurikaan keskusteltu (ainakaan ihan viime vuosina), oon mä saanut melko hyvän kuvan syistä näihin jalostuslinjauksiin. Tai syystä. Se tuntuisi olevan sellainen ajatus, ettei haluta samojen nimien yleistyvän hevosten suvuissa. Tämän mä tavallaan ymmärrän, varsinkin harvinaisempien rotujen kohdalla. Jos hevospopulaatio koostuu kymmenistä eikä sadoista, niin kyllähän siinä sellainen matadorijalostus kusee aika nopeasti kasvattajien nilkoille. Kuitenkin, virtuaalimaailmassa ne uudet linjat ovat käytännössä ehtymätön luonnonvara, joten tässäkään tapauksessa en kokisi suurempia jälkeläismääriä aivan hirvittäväksi ongelmaksi.
Määrältään isompien rotujen kohdalla en sitten ymmärrä senkään vertaa.
Jos sulla on hyvä ja mieluinen hevonen, niin miksi pitää kynttilää vakan alla?
Aina ei ole näin ollut. Mennäänpä muutama vuosi taaksepäin, niin jälkeläislistat ovat näyttäneet ihan erilaisilta. Tästä kertoo myös eräs mun lemppari asioista virtuaalitallimaailmassa; tunnetut hevoset ja suvut! Vanhoja sukuja arvostetaan ja sieltä nostetaan usein kasvattajia, linjoja ja/tai hevosia, jotka ovat joskus olleet kuuminta hottia ja joista jokainen on halunnut varsan. Vaikka niistä edelleen puhutaan ihaillen ja nostalgisoiden, niin miksi tällaiseen ei enää nykyään tähdätä? Näiden kahden vuoden aikana mulle ei ole jäänyt mieleen ainuttakaan hevosyksilöä kasvattamistani roduista edes nimeltä, saati sellaisena joka olisi jotenkin must have -nimi sukutaulussa. Se on musta tosi surullista.
Mulla itselläni on kolme virtuaalitallia, ja niistä jokainen on siittola. Kasvatus on mulle koko harrastuksen suola. En sitten tiedä tekeekö tässä aihepiirissä suurimmat mielipide-erot se, millä tavalla ymmärtää termin 'kasvatus'.
Mulle kasvattaminen on tietyllä tapaa brändäämistä. Osaltaan se on sitä sen oman tallin, kasvattajanimen ja kasvattajaidentiteetin osalta, mutta itse koen sen vielä vahvemmin tavoitteena kasvattaa yksittäisiä nimekkäitä hevosia, nehän myös kasvattaa sitä kysyntää muiden "saman brändin tuotteiden" kohdalla. Vaikka eniten toivon tämän näkyvän tässä päivässä, niin olisihan se siistiä jos kymmenen vuoden päästä joku sanoisi, että "hei ton suvussa on Jeilin Pölleröpällerö, vähänkö hieno". Tähän ei mun mielestä päästä sillä, että laitetaan kolmen varsan jälkeen lappu luukulle, varsinkaan kun muutaman kuukauden sisään niistä kolmesta kaksi on kadonnut jonnekin virtuaaliavaruuteen tekemättä ikinä mitään.
Mitä siihen samojen nimien yleistymiseen tulee, niin edelleen, meillä on virtuaalimaailmassa ehtymätön tuontihevosten suoni. Toisekseen joka ikisestä hevosesta ei tule isoa, vaikka siihen tähtäisikin, ja joka ikisen kohdalla ei tarvitse tähdätäkään. Itselläni on esimerkiksi mun melkein seitsemästäkymmenestä suomenhevosesta noin kymmenen sellaista, jotka voisi omasta puolestani nähdä isompinakin niminä. Siihen sitten vielä lisäksi se, että nykyäänhän pidemmät suvut eivät ole kovin suuressa huudossa. Näillä jälkeläismäärillä on melkeinpä todennäköistä, että kolmannen-neljännen sukupolven jälkeen se sun suosikkiponisi on pyyhkiytynyt pois virtuaalimaailmankartalta.
Mikä sitten tekee virtuaalipiireissä nimekkään jalostushevosen? Siihen mä en osaa vastata. Varmastikaan nämä historiaan suuret nimet eivät ole olleet nykyisten mittareiden mukaan mitenkään erityisiä ja suurin vaikuttaja lienee ollut sen ajan kulttuuri virtuaalihevostelun suhteen. Ainakaan se ei voi olla laatuarvostelut, hevosella kun saattaa olla se kahden rivin tittelikokoelma eikä kukaan siltikään tiedä kuka se on. Hyvä virtuaalihevonen on terminä tottakai todella henkilökohtainen ja jokainen näkee asian eri tavalla, mutta hyvä jalostushevonen kertoo (tai tulisi kertoa) mielestäni myös siitä miten muu harrastajakunta näkee kyseisen elukan. Tai näkeekö, siinä kai se kysymys juuri on.
Onko vanhoihin aikoihin sitten edes paluuta vai onko tämä vain vanhan parran nostalgisointia siitä miten ennen oli kaikki paremmin?
Mä itse yritän tasapainotella omien ajatuksieni ja yleisen normin välillä. Se on vaikeaa, välillä jopa vähän ahdistavaa, mutta näinhän se on oikeassakin elämässä, että kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää. Kun kyse on tällaisesta monella tapaa luovasta ja vapaamuotoisesta harrastuksesta, mä pyrin ennen kaikkea kumartamaan itselleni, mutta toisaalta varmasti jokaisella on myös se halu pysyä mukana "porukoissa".
Mitä kasvattaminen on sulle?
Millainen on sun mielestä hyvä jalostushevonen?
Koetko nimien yleistymisen suvuissa ongelmaksi?
Sana on vapaa jos aiheesta haluaa keskustella esimerkiksi tämän postauksen kommenttikentässä.
Pohjustukseksi: Virginia kirjoitti muutama vuosi sitten blogiin Merkittävien hevosten sukupuutto?, joka sivuaa vähän tätä aihepiiriä.
VastaaPoistaOma mielipiteeni on se, että yksittäistä hevosta ei käytetä jalostuksessa paljon, koska ei ole pakko. Virtuaalimaailmassa on niin paljon hevosia ja jos ei ole, niitä voi itse tuoda rajattomasti. Miksi siis käyttäisi yhtä hevosta monta kertaa kun voi käyttää montaa hevosta kerran tai pari ja saada näin paljon monipuolisemman valikoiman sukulinjoja? Virtuaalimaailmassa suku oikeastaan on ainoa järkevä jalostusperuste, koska se on ainoa asia, joka pysyy ja joka suoraan periytyy sukupolvelta toiselle. Mitä monipuolisemmin sukuja on, sitä helpompaa jalostus on sitten myöhemmin (kaikki sentään vielä yrittävät pääsääntöisesti välttää suku- ja linjasiitosta vaikkei silläkään ole virtuaalimaailmassa väliä varsinaisesti).
Aikaisempina vuosina yksi syy siihen, miksi jotain hyvänä pidettyä hevosta käytettiin jalostuksessa paljon saattoi olla se, että niin reaalimaailmassakin tehdään. Hyvästä hevosesta jokainen haluaa varsan ja huippuorien varsamäärät lasketaan sadoissa, joskus kai tuhansissakin. Ja virtuaalimaailmassakin saatettiin yhdestä ori-tamma-yhdistelmästä teettää useampi kuin yksi varsa, nykyään se on oman perstuntumani mukaan harvinaista. Virtuaalimaailma nojasi aiemmin paljon enemmän reaalimaailman käytäntöihin, nykyään tämä nähdään jo kovin erillisenä ja erilaisena paikkana ja jalostuskin on muuttunut ehkä sen takia. Erona reaalimaailmaan on myös se, että oreja on käytettävissä paljon, virtuaalimaailmassa ei hevosia juuri ruunata ja toisaalta yleistä hyvän hevosen määritelmää ei ole olemassa, joten kaikki kelpaavat jalostukseen.
Ja toisaalta jonkin hevosen paljosta jalostuskäytöstä voi tulla ongelmia myöhemmin, varsinkin jos rotu on pieni. Itse juuri kirjoitin tennesseenwalkereistani, totesin että männävuosina yksi tamma oli jättänyt peräti 8 varsaa Ioniciin (plus muutaman myyntiin menneen) ja nyt se tamma on vähän liian yleinen nimi sukutauluissa, kun niitä kaikkia 8 varsaa tietenkin käytettiin jalostuksessa niinkuin meillä on tapana. Että vähempikin olisi riittänyt, en tiedä mitä tuolloin ajattelin.
Hyviä pointteja. Tässä kuitenkin näkyy juuri se, että ihmiset näkevät sen kasvatuksen eri tavalla ja mitkä ovat kunkin tavoitteet.
PoistaMä itse haluan nähdä yksittäiset hevoset persoonina ja erilaisina, en siis näe sitä nykypäivän hevosten yhtenäisyyttä niinkään hyvänä asiana (enkä nyt siis sano, että näinkään välttämättä olisi, varmaankin siellä esirippujen takana hevoset voivat olla omistajalleen hyvinkin persoonallisia, mutta se kuva ei vain ulkopuolelle välity). Kärjistäen, kasvattajana voisin sanoa, että jos yksikään hevonen ei erotu joukosta, niin en näe koko touhussa paljoakaan järkeä. Voihan tää olla, että haen nyt täältä jotain mitä ei ole (enää) olemassakaan ja huomaan sen jossain vaiheessa, mutta sen aika näyttää.
Tuo, että hevospopulaatiota on ainakin valtavirtarotujen kohdalla niin paljon ja uusia voi aina tuoda, joo mahdollistaa sen, ettei yksittäistä hevosta ole "pakko" käyttää paljoa jalostukseen, mutta toisaalta se myös tukee omaa ajatustani. Isossa populaatiossa ne massaoriit (ja tammat) eivät lyö niin suurta negatiivista lovea jalostukseen. Kuten tuolla jo sanoin, mulla on itselläni ihan muutamia sellaisia hevosia jotka tavalla tai toisella nousee silmissäni "paremmiksi jalostushevosiksi" ja joita toivoisin näkeväni suvuissa myös joskus tulevaisuudessa. Siihen vastapainoksi mahtuu melko iso enemmistö hevosmassaa tasapainottamaan sitä mahdollista muutaman hevosen "liikakäyttöä".
Pienempien rotujen kohdalla tilanne on tottakai ihan eri, kuten IRL:kin, mutta koen itse silti tämän URL-maailman vapauden tuottaa uusia sukulinjoja tasapainottavan sen mahdollisen massakäytön siellä tai täällä. Ymmärrän tottakai, ettei tää syystä tai toisesta ole aina ja kaikilla vaihtoehto (ja joo, tommonen 8 varsaa samasta hevosesta samaan talliin on jo aika äärimmäinen ja hankala tilanne), tai ainakaan mieluinen sellainen, mutta kuten sanottu, harrastustapoja on erilaisia.
Itsellä suhtautumista varsamäärään värittää omien hevosteni piirroskuvallisuus ja -sukuisuus. Piirrossuvut ovat niin ahtaita, että haitallinen yleistyminen suvuissa tapahtuu tosi äkkiä, ja yhtäkkiä hevoselle, jolla on suvussaan joku paljon käytetty sukulainen, onkin mahdotonta löytää erisukuista jalostuskumppania. Kas vain, jalostukseen haluaminen onkin toiminut itseään vastaan ja porukka alkaa karsastaa sitä hevosta, joka aiemmin niin innolla haluttiin sukuihin.
VastaaPoistaLöysimmin suhtaudun niiden hevosteni jälkeläismäärään, joilla on valokuvasukua ja joista varsoja menee valokuvallisiksi. Valokuvalliset hevoset epäilemättä ovatkin enemmän ehtymätön luonnonvara, laadukkaan piirroshevosen tekeminen taas on niin aikaavievää, että kovin nopeasti ei tule uutta hevoskantaa jonka itse hyväksyisin omaan jalostuskäyttööni.
Toinen jälkeläismääriäni rajoittava tekijä on tämänhetkinen tavoitteenasetteluni. Yritän luoda itselleni mahdollisimman pitkää täyspiirrettyä sukua, ja siksi tuntuu turhuudelta luoda hirveä määrä samansukuisia samanpolvisia, kun fokus on jo seuraavassa sukupolvessa. Menee hukkaan aikaa ja vaivaa, jonka olisin voinut käyttää tavoitteeni edistämiseen. Tässä olen kuitenkin huono arvioimaan jälkeläismäärien tarvetta yleisesti, sillä tämähän on jalostamista vain itselleni eikä "virtuaalimaailman tarpeisiin" (ja olisiko mun hevosilla siihen nyt kauheasti annettavaakaan).
Pääprojektini sivussa teen kustakin hevosesta ehkä varsan-pari, jotka myyn tyypeille, joille niillä hepoilla ja niiden suvuilla on jotakin annettavaa: inspiraatiota, jalostusmateriaalia, tarinoitavaa, mitä he nyt niistä kaipaavat. Piirroshepoilla ostajakuntakaan ei varmaan ole niinkään lavea kuin valokuvallisilla, joten eipä kannata yhdestä hevosesta tehdä kuutta varsaa jos vain 1-2 varsaa menee kaupaksi ja yksi jää itselle. Mun myyntivarsat ovat mieluusti laadukkaita, mutta samalla sellaisia, etten tee niiden suvulla enää itse ns. mitään, kun eivät istu pitkän suvun projektiini. Se on muuten hirveän järjestelmällinen projekti: kyllä, olen tehnyt tästä ihan kaavion, että mistä evm-heppapareista se lähtee liikkeelle ja miten ne yhdistelen, jota sukutaulu pysyy ristiinjalostamattomana.
En myöskään ota painetta jälkeläismäärästä siksi, että hepat säilyisivät sukutauluissa. Totta on, että eihän kaikki tehdyt varsat pääse aktiivisiin käsiin, joissa ne jatkaisivat sukua, mutta mun hevoset pysyvät omissa sukulinjoissa mukana pitkään ja periaatteessa jokaiselle tuonnilleni on kolo tulevaisuuden X-polvisessa sukutaulussa. Matkan varrella yksilöt on tarjolla jalostukseen myös muille, joten ehkä sukulinjoista sitten on iloa muillekin - mene ja tiedä. Omaa sukuprojektiani rikastan harkinnanvaraisesti muiden omistamilla ja tekemillä hevosilla, jotka eivät kovin todennäköisesti katoile tai tee massalisääntymistä.
Ja no, olen käyttänyt myös muiden hevosia joilla jälkeläismäärä on mun näkökulmasta iso juuri siksi, että tiedän, etteivät ne kaikki kyseisen hevosen jälkeläiset tai ainakaan jälkeläisten jälkeläiset lisäänny. Tuntuu hyvältä säilöä joitakin vanhempia enemmänlisääntyneitä hevosia sukuun, sillä ennen pitkää niiden linjat ovat vaarassa sammua eivätkä ne enää silloin paina mitään muuten mahdollisimman erisukuisessa taulussani. Jos nyt jossain kahdeksannessa polvessa yksittäinen heppa kertautuukin niin en pidä sitä myöskään hirveän vaarallisena.
Kai tämä on myös sitä, että maksimoin heppojen "aktiivisuusprosentin". En koe, että hyvä jalostushevonen saa mitään lisäarvoa kymmenestä varsasta, joilla ei koskaan tehdä mitään ja sivut katoaa ja jotka eivät taas jatka sukua eteenpäin. Pari hyvää ja aktiivista on ehkä musta arvokkaampi näyttö vanhempansa periyttämisestä kuin kymmenittäin "kuolleena syntyneitä", jos näin karusti voi sanoa.
Olisi mukava myös kuulla, miten jälkeläismäärä vaikuttaa mieltymyksiin, jos hevosta on käytetty useamman rodun jalostuksessa. Kun puhutaan esimerkiksi suomenhevosista, on tällöin vaihtoehtoina vain joko suomenhevonen (mikä se yleensä on) tai tilasto, mutta toinen esimerkki voisi olla arabi, jota voi käyttää todella monen rodun jalostukseen. Mikä on mielipiteesi (tai yleinen mielipide) tällaisessa tapauksessa? Silloinhan tämä saman rodun sisällä ei synny turhan paljon samaa nimeä, mutta myös muille roduille suodaan uutta jalostusmateriaalia. Jälkeläislistassa tämä saatetaan kuitenkin nähdä huonossa valossa, kun tuijotetaan vain listan pituutta (eivätkä kaikki merkitse jälkeläisten rotuja).
VastaaPoista