Talliarvostelu: Kärmeniemi


Näin suomenhevosharrastajana Kärmeniemi ei ole voinut mennä ohi silmien ja siksipä tämä arvostelu (joka on vieläpä mun ensimmäinen, sos) on aavistuksen kinkkisempi, mulla on näet tallista  melkoisen vahva ennakkokäsitys, jota on tässä kohtaa hieman hankala karistaa ajatuksista. Toivotaan kuitenkin, ettei mun alkuperäinen mielipide liiaksi väritä tätä arvostelua, ja jos värittää niin deal with it.

Ensivaikutelma

Ihan sama kai tämä on tässä kohtaa kertoakin; mä muistan kun ensimmäisen kerran törmäsin Kärmeniemeen ja tykkäsin tallista heti. En mä enää muista miksi näin oli, mutta näin jälkikäteen voi vain yrittää parhaansa mukaan arvioida niitä palasia joihin yleensä kiinnittää ensimmäisenä huomiota. 

Mulle sivuston visuaalinen ilme on yksi tärkeimpiä asioita virtuaalitalleissa, ellei jopa tärkein siinä mielessä, että saatan ihan hyvin sulkea koko sivun jos se ensisilmäys ei miellytä. No aika usein suljenkin. Kärmeniemen etusivu on niitä, jotka kutsuu mua selaamaan vähän enemmänkin. Se on tasapainoinen ja siisti, ei mitään älytöntä kikkailua, vaan selkeä ja simppeli, mutta silti siinä on sellainen pieni persoonallinen vivahde.  

Pikavilkaisu teksteihin antaa myös positiivisen kuvan niin tallista kuin ihmisestä sen takana. Samaa kielii tallin ikä; jo etusivulla on nähtävissä, että Kärmeniemi on perustettu vuonna 2007. Näin herran vuonna 2019 siitä on tullut kuluneeksi yli kymmenen vuotta. Vaikka mä en oo missään kohtaa perehtynyt virtuaalitallien tämänhetkiseen keski-ikään, väitän, että Kärmeniemeä voinee kutsua jo veteraaniksi. Hatunnoston arvoinen suoritus!

Niin, ja nimi! Tämä on ehkä näin pari vuotta tallin tunteneena vaikein arvioitava, koska sillä on jo niin vahvasti oma leimansa mun mielikuvissa. Sanotaan siis ympäripyöreästi näin, että mitään negatiivisia ajatuksia ei Kärmeniemi nimenä mussa herätä.

Ulkoasu

Niinkuin tuossa jo vähän sivusin, on Kärmeniemi ulkoasultaan tasapainoinen ja selkeä, minun mielestä kauniskin. Tunnelmallinen. Otsikkokuvaa lukuunottamatta harmaa värimaailma ei ainakaan hypi silmille ja on sopusointuinen, mutta kyllä mä ehkä kaipaisin jotain pientä värin pilkahdusta johonkin kohtaan. Sivuston asettelu on yleisesti ottaen siisti ja helppo. Kaikki oleelliset asiat löytyvät nopeasti heti etusivulta katsoen ja mitään ylimääräistä härpäkettä ei ole.

Eri fontteja ei ole montaa ja ne ovat aikalailla perusfontteja, jos näin voi sanoa, mikä on mun mielestä hyvä juttu. Tässä asiassa vähemmän on ehdottomasti enemmän ja Kärmiksessäkin on pienellä tyylittelyllä saatu esimerkiksi otsikot näyttämään kivoille ja erottuville. Myös fonttikoko, väri ja rivivälit ovat sopivat - teksti näyttää kaikenkaikkiaan helposti luettavalle. Ainoa mikä mulla tökkää silmään on kasvatus -sivun lista myyntiehdoista. Ei siinäkään taida olla kuin riviväli pienempi, mutta voi hemmetti, että hiertää.

Kuvitus sivustolla on pääasiassa hyvin valittua ja kuvien tyylittelykin noudattaa siistin ja simppelin linjaa. Kuvakoko on sopiva ja tekijänoikeudet on saatu ujutettua selkeästi, mutta samaan aikaan huomiotaherättämättömästi näkyville kuvien yhteyteen. Jotenkin mua kuitenkin esittelysivun jälkeen vähän häiritsee se, ettei kasvatus -sivun kuvat tunnu sopivan joukkoon vaan ne hyppäävät kaikessa vihreydessään vähän silmille. Myös jalostukseen tarjottavan hevosen kuvan erilainen tyyli lienee vähän turha.

Vaikka mä en ole kuvattomien hevoslistausten suurin suosija, niin näin pienellä hevosmäärällä se näyttää ihan toimivalle. Taulukko on siisti ja kaikki oleellinen siitä käy ilmi, mutta ei se yhtään huonolta näyttäisi jos saisi jotain väriä tai muuta persoonallisuutta. Suomeksi sanottu on siis hieman tylsä?
Samaa mä en voi kuitenkaan sanoa kasvattilistauksesta. Haluan painottaa, ettei mua häiritse millään lailla pelkistäminen ja tietojen vähyys; syntymäaika ja nimi linkitettynä lienee ne oleelliset asiat ja ne tästä löytyy. Mutta voi piip! Tuon epätasaisuuden katsominen saa jonkun ocd:n heräämään mun päässä. Jos samat tiedot olisivat tasaisesti taulukossa, niin se olisi ok, mutta tämä ei. Ei ei ei.

Hevossivuista mulla ei oikeastaan ole edes mitään sanottavaa, koska lähes kaikki niiden osa-alueet on tässä jo käsitelty. Jotain pikkujuttuja toki löytyy, siis oikeasti tosi pieniä. Esimerkiksi mä laittaisin meriittilistan samanlaiselle sisennykselle nimiotsikon kanssa ja h2 sekä h5 -otsikot hieman hukkuvat tuonne sekaan. Positiivisesti olen yllättynyt siitä, että tekstit, vaikka määrät isohkoja ovatkin, on saatu tosi nätisti sovitettua sivulle ja kisalistat on saatu näyttämään siisteille, vaikka yleensä mun silmät itkee verta jos kilpailupaikka on aiheuttamassa epätasapainoa kyseisissä listauksissa. 

Sisältö

Kärmeniemessä esiintyy se tavallinen tarina jollaiseen itsekin olen mennyt sortumaan; perintötila ja siitä sukeutuva hevoskasvatusbisnes. Luulis, että se jo kyllästyttäis. Kärmeniemi osaa kuitenkin tässä suhteessa vetää maton alta ja ihan positiivisessa mielessä. Mä oon lukenut tallin etusivun tekstin oikeasti useampaan kertaan tässä parin vuoden aikana vieläkään kyllästymättä - minä joka hädin tuskin saan luettua mitään virtuaalitallien tekstejä ikinä ja ollenkaan! - ja useampaan kertaan olen myös jumahtanut selaamaan mm. luonteita ja päiväkirjoja.

Mikä näissä teksteissä nyt sitten niin kovasti kiehtoo?

Jos nyt unohdetaan se, että toisilla vaan on sitä luovuutta kirjoittamisen suhteen, toisilla ei, niin yksi asia joka ainakin omasta mielestäni nousee esille tallin tarinoinnissa on arkisuus. Historia, henkilöt ja tapahtumat ovat hyvin samaistuttavia ja kun siihen lisää ripauksen huumorilla höystettyä kerronnallista kikkailua, alkaa hyvän tekstin resepti olla ilmeisesti kasassa. Tai näin mä ainakin asian tulkitsen.

Tekstien laatuun ja Kärmeniemestä kokonaisuudessaan välittyvään aitouden tuntuun liittyy varmasti myös hevosmäärä, joka on verrattain pieni. On ihan takuulla helpompi tehtailla uskottavaa tekstiä ja tarinaa tuollaisella kokoonpanolla pyörivän hevoslauman ympärille kuin esimerkiksi, köh, yli kuudenkymmenen hevosen tallille. Onhan Kärmiksessäkin useita enemmän ja vähemmän keskeneräisiä hevosia, mutta se on asia jota en oo henkilökohtaisesti ikinä kokenut ongelmaksi, koska mun mielestä sisältöä ei kannata pakottaa.

Persoonallisista hevosista on helppo (tai no, helpompi) taikoa persoonallisia varsoja ja itselläkin näin (kenttä)suomenhevoskasvattajana on Kärmeniemen kasvatustyö ollut läheisessä syynissä. Nyt kun asiaa kuitenkin punnitsen ja pyörittelen, niin onko ne kasvatit sitten loppujen lopuksi ihan erityisen persoonallisia vai myykö Kärmiksessä tietynlainen brändi? Olipa niin tai näin, on tallin kasvatusnimi toimiva ja tunnettu, kasvattien nimet pääasiassa kivoja ja asenne kasvattamiseen ainakin paperilla (ja omasta kokemuksesta, ihan aidostikin) helpostilähestyttävä ja rento.

Sen verran haluan kuitenkin nurista kun edes jotakin aihetta siihen löytyy, että edesmenneiden hevosten kuolleet linkit olisi varmaankin syytä päivittää.

Lopuksi

Kärmeniemessä on roimasti enemmän hyvää kuin huonoa - itse asiassa mitään varsinaista huonoa ei tallissa ole laisinkaan, pikemminkin vain muutamia pieniä kauneusvirheitä siellä täällä. Henkilökohtaisesti odotin, että olisin löytänyt enemmänkin aihetta nurinaan, mutta kun ei niin ei. Kokonaisuutena talli on vaan tosi hyvin luotu. Teki mieli antaa täydet pisteet. 

Arvosana 4/5 

+ Ulkoasun yleisilme; kaikenkaikkiaan kaunis ja tasapainoinen.
+ Tekstit! 
+ Onnistunut brändäämään itsensä.

- Pieniä kauneusvirheitä.

Kommentit